It's jalkapallo

Näin rallien alla on hyvä kirjottaa hieman suomalaisten persoonallisesta englannin kielen taidosta. Toisin sanoen käsite rallienglanti lienee kaikille tuttu. 

Suurimmaksi osaksi kehnohko englannin kielen taito menee itseluottamuksen piikkiin. Tai oikeastaan siihen, että ollaan keskitytty väärään asiaan. Suomessa ei kuitenkaan ole sitä kulttuuria, että edes koulussa rohkaistaisiin lapsia puhumaan englantia. Ei, vaan tärkeämpää on opettaa kaikki ne virheet, mitä ei saa tehdä. Koulussa ei siis keskitytä siihen, miten englantia puhutaan, vaan harjoitellaan kielioppi kuntoon ja pelätään virheitä. Monesti suomalaisilla nuorilla on paremmin englannin kielioppi hallussa kuin sitä äidinkielenään puhuvilla. Sen sijaan puheessa ja puheen ymmärtämisessä on suuri ero. Itsekin opin englannin kielen vasta 18-vuotiaana, kun olin puoli vuotta Kanadassa. Tällöin puhuin koko ajan englantia ilman, että joku huomauttaa aikamuodosta tai kielioppivirheestä. Toki välillä huomautettiinkin, mutta siinä sitä oppi. Puhumalla. Ja kuuntelemalla. Eikä ollut missään koulukirjoja, joista tarkistaa virheet. Tekemällä oppii, sanotaan.

Nämä samat asia koskevat myös urheilua ja liike-elämää. Etenkin jääkiekossa nuorten kohdalla on keskitytty liikaa siihen, kuinka hyvä fyysinen kunto nuorilla pelaajilla on. Suomalainen nuori jääkiekkoilija voittaa varmasti kaikki muunmaalaiset 3000m tai 10 000m juoksussa. Ja helposti. Mutta jäällä tilanne on toinen. Pelitilanteita ei harjoitella tarpeeksi, muu fysiikka sakkaa kun on keskitytty juoksemaan. Onneksi tämän tyylinen harjoittelun on pikkuhiljaa siirtymässä taka-alalle. Sama homma toimii myös liike-elämässä. Suomessa keskitytään liikaa hienouksiin ja pikkumaisuuksiin samalla, kun kokonaiskuva häilyy. Tästä aiheesta törmäsinkin erinomaiseen blogikirjoitukseen Liiketoimintasuunnitelma roskakoriin. Tämä kuvastaa hyvin sitä, miten vääriin asioihin keskittymällä voidaan hukata se punainen lanka. 

"You guys call it football, we call it soccer. You call it football?"

Mitä suomalainen tietenkin vastaa tähän?

"No, It's jalkapallo." Tietenkin. Ei mikään fuutball tai sokker, vaan jalkapallo.

Oma taso

Mikä on sinun oma tasosi?

Jokainen urheilua seuraava on kuullut niin pelaajien, valmentajien kuin johtohenkilöstönkin puhuvan omasta tasosta. Yleensä oma taso esiintyy haastatteluissa sekä ennen että jälkeen pelin/kisan/tapahtuman. 

"Nyt vaan pitää pystyä toimimaan omalla tasolla, niin hyvin menee."

"Ei saatu itsestämme kaikkea irti, ei päästy sille omalle tasollemme."

"Jos ois pelattu omalla tasollamme, olisimme pystyneet paremmin haastamaan vastustajan."

Kuitenkin omalla tasolla tarkoitetaan sitä teoreettisesti parasta hetkeä, johon joukkue/henkilö voi parhaimmillaan päästä. Otetaanpa taas esimerkkiä kehiin. Juuso (nimi muutettu) on juossut maratonin 6 kertaa. Juuson paras aika on 2:58:43 ja huonoin 3:56:12. Kolme kertaa Juuso on juossut 3:25-3:30 väliin. Juuson paras aika syntyi laskuvarjojääkäri-koulun jälkeen, jolloin mies oli fyysisesti parhaassa kunnossaan. Myös keli sattui maratonin aikana olemaan ihanteellinen; +18 ja kosteus hyvä. Nyt Juuso kuitenkin pitää omaa tasoaan alle kolmessa tunnissa. Koska hän on sen kerran juossut. Ja koska hän oli silloin 10kg kevyempi. Ja vaikka tänä vuonna maratonilla olisi +24 astetta lämmintä ja painostavaa. Mutta jos Juuso ei juokse alle kolmen tunnin, Juuso ei ole ollut omalla tasollaan. Sikäli harmillista. Toivottavasti Juuso vielä joskus määrittelee oman tasonsa uudelleen. 

Tämä sama pätee myös liike-elämässä. Et voi luvata asiakkaallesi mitää sellaista, jos sinulla ei ole takuuta sen onnistumisesta. Jos esimerkiksi yrityksesi on pystynyt joskus toimittamaan parhaimmillaan 50 yksikköä/viikko kiireellisesti, et voi luvata, että se onnistuisi taas. Jos normaalitoimitus on 40 yksikköä/viikko, se on perustaso. Ei 50 yksikköä. 50 yksikköä ei ole koskaan yrityksesi oma taso, jos siihen on pystytty vain kerran.  Näissä asioissa pitäisi olla rehellinen sekä itseään että muita kohtaan. Enemmän realistisuutta, enemmän totuutta.

Tämä kirjoitus oli vähän liian hätäisesti kirjoitettu. Jotenkin en päässyt omalle tasolleni oiken missään vaiheessa, vaikka kuinka jäsentelin ja kappalejaottelin tekstiäni. Pääsiköhän tämä henkilö omalle tasolleen vai jäikö jotain uupumaan? Yleisön mielestä kyllä, mutta lieneekö herra itse tyytyväinen suoritukseensa.

Onko oma tasosi edelleen sama, vai voisitko kenties määritellä sen uudelleen?

Kouluun hakemisesta

Helsingin Sanomat uutisoi tiistaina 16.7.2013 korkeakouluihin hakeneiden suuresta määrästä. Tässä oma tarinani kouluun hakemisesta ja sinne pääsemisestä.

Noin 15 minuuttia hakuaikaa jäljellä. Näppäilen netistä haut Oulun AMK:un rakennuspuolelle ja sitten Vaasan yliopistoon tietotekniikkaan. Toki taisin hakea ensisijaisesti Oulun yliopistoon kauppatieteitä lukemaan, ja Vaasa oli vasta kakkosvaihtoehto. Raksapuolelle pääsin helposti sisään. Valintakokeet oli luetun ymmärtämistä ja perusmatikan taitoja. Ei ongelmia siis siinä. Kauppatieteellinen olikin sitten toinen juttu.

Valintakokeet. Kirjallinen kokeeni kauppatieteellisen pidettiin Oulun yliopistossa. Muistan, että lainasin neljästä pääsykoe-kirjasta kaksi. Toinen oli matemattiikkaa käsittelevä ja toinen kansantaloustiedettä. Avasin väärän kirjan ensimmäisenä. Kansantaloustieteen. Jo kolmen sivun jälkeen kirjan kannet sulkeutuivat. Toinen kirja sai näin ollen vapauden olla avautumatta ollenkaan. Itse kirjallinen valintakoe oli 40 kohdan monivalinta. Oikea vastaus 1p, tyhjä 0p ja väärä vastaus -0,5p. Vastasin tietenkin kaikkiin kysymyksiin. Tulokseni oli -8 pistettä. Eli kahdeksan oikeaa vastausta ja 32 väärää. Olisi voinut mennä siis huonomminkin. Mutta olen melko varma siitä, että kenelläkään muulla ei ollut niin hienosti tehtyjä kuvioita vastauspaperissa.

Haastatteluni oli Vaasan yliopistossa. Lähdin joskus aamu viiden junalla Vaasaan, tuskin sain unta koko matkalla. Minua haastattelemassa oli kaksi teknillisen tiedekunnan henkilöä ja äänityslaite. Siis virallinen ja näkösällä oleva, ei mitään CIA/NSA -juttuja. Olin haastattelussa oma itseni, rento ja itsevarma. Toki en tiennyt aiheesta mitää. Muista haastattelijan pyytäneen minua kertomaan omin sanoin, mitä tietotekniikka on. Vastaukseni: "Suunnitellaan mikrosiruja kännyköihin." Okei, ehkä jotenkin kartalla kuitenkin. Lopuksi haastattelija kysyi, että mitä tekisin jos en syksyllä pääsisi tänne kouluun. Olin rehellinen. "En tulisi kuitenkaan, koska lähden heinäkuussa inttiin." Näillä vastauksilla lähdin junalla takaisin Ouluun.

Sitten tuli ennen armeijaan lähtöä kaverilta tekstari: "Onnea koulupaikasta, kannatti lukea!" No otettiin tämä paikka vastaan, toki siirsin vuodella eteenpäin juurikin intin vuoksi.

Tällainen tarina koulupaikasta. Opiskelin Vaasassa jonkun vuoden, vaihdoin Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakouluun vaimon perässä ja Jyväskylästä myös valmistuin ekonomiksi keväällä 2013.

Ylenkatsominen

Ylen katsominen ei tässä tapauksessa tarkoita sitä, että katsomme televisiostamme kanavapaikkojen yksi ja kaksi ohjelmia 140 euron vuosihintaan. Sen sijaan tässä kirjoituksessa ylenkatsomisella tarkoitetaan sitä tapahtumaa, jossa jokin tai joku halveksii jotakin toista. Ylenkatsominen voi tapahtua niin henkilö-, yritys- kuin valtiotasolla. Tässä käsittelen ylenkatsomista eritoten liike-elämän saralla. Ei urheilun, kuten lopussa kiitellään.

Otetaampa alkuun heti esimerkki. Esimerkin voima on vakaa. Liikkeenjohdon konsultti ja suomalaisella mittakaavalla ison yrityksen toimitusjohtaja ovat palaverissa. Molemmat ovat kohteliaita, palaveri sujuu hyvin päättyen kättelyihin ja lupauksiin. Tällä kertaa kauppoja ei syntynyt.

Mitä tilanteessa oikeasti tapahtui?

Liikkeenjohdon konsultti: No niin, taas tällainen uppiniskainen vanhan koulukunnan toimitusjohtaja. Milloinhan viimeksi tuo tyyppi on kehittänyt jotain uutta tai innovatiivista? Pitää nyt koittaa saaha tää valmennuspaketti kuitenkin kaupaksi, ois varmasti hyväksi tälle ympäristölle. Sais ainaki myyjät vähä ideaa. Tuo tyyppi nyt ei kyl mitenkää pysty kehittyy, kuha tajuais vaa et ei vanhoilla meriiteillä pääse tulevaisuuteen. Tää mun juttu on se millä tehdään tulevaisuudessa massit.

Toimitusjohtaja: Kukkuu, kuka näitä konsultteja viljelee? Pitääkö mun keksiä pyörä uudelleen? Eiköhän mullakin meriitit jo paina vaakakupissa, ei tarvi mitään meuhkaamis-juttuja alkaa ostelee. Ei sitä toistakymmentä vuotta sitten mitään klousaamisia tai kontrastiperiaatteita ollut. Silloin myytiin ja tehtiin tulosta. Ihan niinkuin muuten olisin tässä asemassa jos en osais myydä. Hah, aina oon pärjänny samoilla termeillä ja niin tulen pärjäämäänkin. Ahkeruus se on se millä tätä pyöritetään.

Eli kuvitteellisessa tarinassa oli palaveri, jonka konsultti oli saanut toimitusjohtajan sihteerin kautta järjestetyksi. Kuitenkin tapaaminen oli turha, mitään ei tapahtunut ja jatkoa ei varmasti tapaamiselle seurannut. Heti ensivaikutelman jälkeen kumpikin henkilö antoi omalla ylenkatseelleen vallan, eikä takaisin ollut paluuta. Myöhemmin tulen kirjoittamaan enemmän ensivaikutelmasta. Mutta uskon kuitenkin, ettei ylläoleva täysin keksitty esimerkki ole lainkaan mahdoton suomalaisessa bisneksessä.

Omasta mielestäni ylenkatsominen kertoo henkilön heikosta itsetunnosta. Se kertoo sitä, että henkilö pitää itseään parempana kuin jotakin toista. Ja tässä tapauksessa kyse ei ole itseluottamuksesta tai terveestä, hyvästä itsetunnosta. Koska jos henkilöllä on hyvä itsetunto ja hän luottaa omaan tekemiseensä, ei hän näin ollen ylenkatso muita. Pikemminkin samaistuu toisten tilanteisiin ja pyrkii auttamaan heitä. Vai oletko huomannut montakin henkilöä, jotka ylenkatseen jälkeen ovat saaneet kauppoja hoidetuksi? Toki erehtyminen on inhimillistä ja ihmisellä on kyky pyytää myös anteeksi. Mutta asenne ylenkatsomiseen tulisi välttää, sillä se voi ratkaista monta ongelmaa. Ja saisi myös nuorempien ja vähemmän ansioituneiden hienot, uudet ajatukset esiin.

Tämän kirjoituksen viesti on siis se, että älä anna nuoren/kokeneen, alempi/ylempiarvoisen, kauniin/komean hämätä sinua, vaan katso ja kuuntele hänen sanottavansa.

PS. Onneksi en käsitellyt tässä kirjoituksessa urheilua. Koska Zlatan Ibrahimovicilla ei ole heikko itsetunto. Ja kyllä, hän joskus ylenkatsoilee.

Yläpelti

Yläpelti kuvastaa sitä äärimmäistä nautintoa, jonka tunnet. Voit tuntea sen missä tahansa ja mistä tahansa syystä. Se ei kuitenkaan ole jokapäiväistä. Toisinaan sitä tapahtuu useammin, ja toisinaan taas onnistumisen tunne voi olla kauankin poissa.