Näin rallien alla on hyvä kirjottaa hieman suomalaisten persoonallisesta englannin kielen taidosta. Toisin sanoen käsite rallienglanti lienee kaikille tuttu.
Suurimmaksi osaksi kehnohko englannin kielen taito menee itseluottamuksen piikkiin. Tai oikeastaan siihen, että ollaan keskitytty väärään asiaan. Suomessa ei kuitenkaan ole sitä kulttuuria, että edes koulussa rohkaistaisiin lapsia puhumaan englantia. Ei, vaan tärkeämpää on opettaa kaikki ne virheet, mitä ei saa tehdä. Koulussa ei siis keskitytä siihen, miten englantia puhutaan, vaan harjoitellaan kielioppi kuntoon ja pelätään virheitä. Monesti suomalaisilla nuorilla on paremmin englannin kielioppi hallussa kuin sitä äidinkielenään puhuvilla. Sen sijaan puheessa ja puheen ymmärtämisessä on suuri ero. Itsekin opin englannin kielen vasta 18-vuotiaana, kun olin puoli vuotta Kanadassa. Tällöin puhuin koko ajan englantia ilman, että joku huomauttaa aikamuodosta tai kielioppivirheestä. Toki välillä huomautettiinkin, mutta siinä sitä oppi. Puhumalla. Ja kuuntelemalla. Eikä ollut missään koulukirjoja, joista tarkistaa virheet. Tekemällä oppii, sanotaan.
Nämä samat asia koskevat myös urheilua ja liike-elämää. Etenkin jääkiekossa nuorten kohdalla on keskitytty liikaa siihen, kuinka hyvä fyysinen kunto nuorilla pelaajilla on. Suomalainen nuori jääkiekkoilija voittaa varmasti kaikki muunmaalaiset 3000m tai 10 000m juoksussa. Ja helposti. Mutta jäällä tilanne on toinen. Pelitilanteita ei harjoitella tarpeeksi, muu fysiikka sakkaa kun on keskitytty juoksemaan. Onneksi tämän tyylinen harjoittelun on pikkuhiljaa siirtymässä taka-alalle. Sama homma toimii myös liike-elämässä. Suomessa keskitytään liikaa hienouksiin ja pikkumaisuuksiin samalla, kun kokonaiskuva häilyy. Tästä aiheesta törmäsinkin erinomaiseen blogikirjoitukseen Liiketoimintasuunnitelma roskakoriin. Tämä kuvastaa hyvin sitä, miten vääriin asioihin keskittymällä voidaan hukata se punainen lanka.
"You guys call it football, we call it soccer. You call it football?"
Mitä suomalainen tietenkin vastaa tähän?
"No, It's jalkapallo." Tietenkin. Ei mikään fuutball tai sokker, vaan jalkapallo.
Amen, veliseni! Jonkin verran ulkomailla noin 15 maassa työskennelleenä komppaan täysin. Jos molemmat osapuolet ymmärtävät, se riittää. Jos eivät ymmärrä, seuraus voi enintään olla hassu väärinkäsitys, jolle voi nauraa - yhdessä.
VastaaPoistaJääkiekossa sain olla mukana valmennustiimissä, joka synnytti kaikkien aikojen menestyneimmän suomalaisen juniorikiekkojoukkueen niin kotimaisissa kuin kansainvälisestikin tarkasteltuna. Miksi? Siksi, että keskityimme olennaiseen ;)
Vain yksi asia ratkaisee: urheilijan sisäinen motivaatio. Millään muulla ei ole merkitystä.
Erittäin hyvä blogikirjoitus itelle ajankohtaiseen aiheeseen. Osu yläpeltiin.
VastaaPoista