Ylenkatsominen

Ylen katsominen ei tässä tapauksessa tarkoita sitä, että katsomme televisiostamme kanavapaikkojen yksi ja kaksi ohjelmia 140 euron vuosihintaan. Sen sijaan tässä kirjoituksessa ylenkatsomisella tarkoitetaan sitä tapahtumaa, jossa jokin tai joku halveksii jotakin toista. Ylenkatsominen voi tapahtua niin henkilö-, yritys- kuin valtiotasolla. Tässä käsittelen ylenkatsomista eritoten liike-elämän saralla. Ei urheilun, kuten lopussa kiitellään.

Otetaampa alkuun heti esimerkki. Esimerkin voima on vakaa. Liikkeenjohdon konsultti ja suomalaisella mittakaavalla ison yrityksen toimitusjohtaja ovat palaverissa. Molemmat ovat kohteliaita, palaveri sujuu hyvin päättyen kättelyihin ja lupauksiin. Tällä kertaa kauppoja ei syntynyt.

Mitä tilanteessa oikeasti tapahtui?

Liikkeenjohdon konsultti: No niin, taas tällainen uppiniskainen vanhan koulukunnan toimitusjohtaja. Milloinhan viimeksi tuo tyyppi on kehittänyt jotain uutta tai innovatiivista? Pitää nyt koittaa saaha tää valmennuspaketti kuitenkin kaupaksi, ois varmasti hyväksi tälle ympäristölle. Sais ainaki myyjät vähä ideaa. Tuo tyyppi nyt ei kyl mitenkää pysty kehittyy, kuha tajuais vaa et ei vanhoilla meriiteillä pääse tulevaisuuteen. Tää mun juttu on se millä tehdään tulevaisuudessa massit.

Toimitusjohtaja: Kukkuu, kuka näitä konsultteja viljelee? Pitääkö mun keksiä pyörä uudelleen? Eiköhän mullakin meriitit jo paina vaakakupissa, ei tarvi mitään meuhkaamis-juttuja alkaa ostelee. Ei sitä toistakymmentä vuotta sitten mitään klousaamisia tai kontrastiperiaatteita ollut. Silloin myytiin ja tehtiin tulosta. Ihan niinkuin muuten olisin tässä asemassa jos en osais myydä. Hah, aina oon pärjänny samoilla termeillä ja niin tulen pärjäämäänkin. Ahkeruus se on se millä tätä pyöritetään.

Eli kuvitteellisessa tarinassa oli palaveri, jonka konsultti oli saanut toimitusjohtajan sihteerin kautta järjestetyksi. Kuitenkin tapaaminen oli turha, mitään ei tapahtunut ja jatkoa ei varmasti tapaamiselle seurannut. Heti ensivaikutelman jälkeen kumpikin henkilö antoi omalla ylenkatseelleen vallan, eikä takaisin ollut paluuta. Myöhemmin tulen kirjoittamaan enemmän ensivaikutelmasta. Mutta uskon kuitenkin, ettei ylläoleva täysin keksitty esimerkki ole lainkaan mahdoton suomalaisessa bisneksessä.

Omasta mielestäni ylenkatsominen kertoo henkilön heikosta itsetunnosta. Se kertoo sitä, että henkilö pitää itseään parempana kuin jotakin toista. Ja tässä tapauksessa kyse ei ole itseluottamuksesta tai terveestä, hyvästä itsetunnosta. Koska jos henkilöllä on hyvä itsetunto ja hän luottaa omaan tekemiseensä, ei hän näin ollen ylenkatso muita. Pikemminkin samaistuu toisten tilanteisiin ja pyrkii auttamaan heitä. Vai oletko huomannut montakin henkilöä, jotka ylenkatseen jälkeen ovat saaneet kauppoja hoidetuksi? Toki erehtyminen on inhimillistä ja ihmisellä on kyky pyytää myös anteeksi. Mutta asenne ylenkatsomiseen tulisi välttää, sillä se voi ratkaista monta ongelmaa. Ja saisi myös nuorempien ja vähemmän ansioituneiden hienot, uudet ajatukset esiin.

Tämän kirjoituksen viesti on siis se, että älä anna nuoren/kokeneen, alempi/ylempiarvoisen, kauniin/komean hämätä sinua, vaan katso ja kuuntele hänen sanottavansa.

PS. Onneksi en käsitellyt tässä kirjoituksessa urheilua. Koska Zlatan Ibrahimovicilla ei ole heikko itsetunto. Ja kyllä, hän joskus ylenkatsoilee.